P4080079_2-normal.jpg

Sinivalkoisin siivin singahdimme kotosuomeen. Oli isännän bisneksiä hoidettavana ja mun matkavakuutuksen voimassaolon vuoksi "pitää" kolmen kuukauden välein käydä suomessa. Tuossa tuli pieni tauko päivityskäynteihin, mutta nyt se on tehty ja vakuutusturva on taas voimassa.

1600 km tuli suomen kamaralla ajettua kahden päivän aikana, isännän bisneksiä hoitaessa, (kiitos auton lainaajille). Nukuttiin lyhyitä yöuniä ja herättiin aikaisin, mennen nukkumaan keskiyön tuolla puolen. Tiistai-aamuna viideltä tapahtuneen herätyksen jälkeen olimme hyvissä ajoin kentällä singahtamassa takaisin kotiin..... reissu oli rankka ja aktiivinen, mutta saatiin tehtyä se mitä pitikin.

Ja tuliaisina tuotiin tuikitärkeää suolasta voita, Mustaleimaa,Oltermannia (Piksulle), Luostaria, liha- ja karjalanpiirakoita sekä KAHVIA!!! Nyt näillä kotimakuvarastoilla pärjäämme hyvin kesään asti :)


Kun lauantai-iltana täältä lähdimme kohti suomea, oli täällä lupaava, alkava kevät. Sireenien lehdet pullistuivat kokoajan luvaten ihan kohta aueta. Maisema oli täynnä valkoisia kukkia kukkivia puita, omenapuita, kirsikkapuita, ties mitä mutta valkoisia kukkia näkyi kaikkialla metsien reunoissa.

Nyt kun palasimme eilen, tiistaina puolilta päivin, siis vajaa KOLME vuorokautta myöhemmin, oli KESÄ saapunut. Aurinko paistoi ja pilvenhattarat antoivat täyden todistuksen siitä että kesä on täällä! Joka puolella oli vihreää, juuri käännettyjen peltojen oraat vihersivät vahvasti ja kaikkialla luonto heräsi vauhdilla uuteen kasvukauteen. 

Paluumatkalla lentokentältä kotiin, pysähdyimme Hildersissä, autojuttujen takia, ja istuessani autosssa, ovi auki, kuuntelin kuinka linnut esittelivät taitojaan ja uusia lurituksiaan, talven hiljaisuuden jälkeen. Pakko se on siis uskoa, KESÄ on saapunut.

P4080099_2-normal.jpg  P4080098_2-normal.jpg

P4080105_2-normal.jpg

P4080086_2-normal.jpg


Kun puolenpäivän jälkeen vihdoin saavuimme kotiin, täällä odotti sitten ei-niin-kiva yllätys. Elukat olivat onnistuneet sotkemaan paikat yli mun siisteysnormin, joten pikkasen mieliala siinä laski kun sai heti kaivaa esiin mopin ja muut siivousvälineet. 

Mutta voi sitä hellyydenkipeyden määrää jota jokainen elukka vuorollaan meille osoitti. Jopa Armaskin, joka on elukoistamme vetäytyvin, arin ja omissa oloissaan viihtyvin, tuli näkösälle, asettui sohvalle "minun paikkani" viereen ja vastaanotti n. miljoona paijausta hiljaa kehräten. 


Lounaan nautittuamme isäntä sai (yllätys yllätys!) sähkömiehen kiinni, jonka kanssa oli nyt uudet treffit sovittu, uuden kotimme sähkötöiden tsekkausta varten.......silloin eka kerralla kun sähkäri teki saksalaiset-oharit, joka täällä on kuulemme niin perin tavallista. Tosin kälyni tiesi kertoa että suomalaiset sähkömiehet toimii just samoin, joten nyt viisaampina tartuimme heti sähkäriä takin helmasta kiinni ja hänet saatiin katsomaan urakkaa. 

Sopimus saatiin vihdoin tehtyä ja aikataulutettu. Pääsiäisen aikana tehokaksikko Fuldasta tulee meitä auttamaan ja raivaamme alakerran tyhjäksi ja puhtaaksi sähkäreiden ahertaa. Seuraavalla viikolla he käyvät tekemässä ihmeensä ja toukokuun alusta alkaa varsinainen remontti. IIIIIKKKK!!!!!  "Abrakadabra, tää alkaa toimia!!!"


Mutta ei tässä vielä kaikki. Sähkäri-homman hoiduttua sai Regenbogen taas lentää, tällä kertaa kohti hoitoa ja Danielin hyvää tekeviä käsiä. Mullahan on säännöllinen lymfahoitoaika aina tiistaisin klo 15 ja niin nytkin. Hädin tuskin sain jalkani nousemaan autoon, ja hoitolan portaat toisessa kerroksessa olevaan hoitohuoneeseen olivat aikamoinen koetus jäykistyneille, turvonneillle ja viime päivinä kovaan rasitukseen joutuneille jaloilleni. 

Mutta Daniel hoiti hommansa ja jo paljon vetreimmin jaloin tulin sieltä takaisin :)


Eihän siinä sitten paljoa muuta jaksanut kotiinpalattua kuin syödä, kivuta yläkertaan ja puoli nukuksissa vain olla.

Sen verran venytimme nukkumaanmenoa normi-rytmin mukaiseksi, että katsoimme Tähdet tähdet -jakson. Mutta multa kyllä meni Olli Hermannin esitys ohi suun, silmät lupsi ja kurkku kuorsasi, oli isännän kommentti tilanteestani..... mutta minähän en mitään tunnusta.

Jokatapauksessa oli aika kellahtaa oman pedin pehmeyteen, Hertta jalkojen päälle, Manu väliimme myöhnäämään ja Piksu mamman sängyn viereen, persialaiselle matolle, patterin välittömään läheisyyteen. Armas jäi alakertaan sohvalle, pitämään mamman paikkaa lämpöisenä aamua varten :) Nukuimme kepeästi aamuun asti ja isännän lähtiessä aamukahvin keittoon, minä ja tytöt poikkeuksellisesti jäätiin vielä jatkamaan unia.


Nyt pikkuhiljaa ollaan lopullisesti herätty, aamiaista nautittu ja saatu jo jotain aikaiseksikin. Sähköpiirros lisättävistä pistokkeista ja valaisimen paikoista on viimeistelty ja tulostettu. Isäntä vie sen tänään sähkärille. Pesukone pyörii viimeisiä linkouksia ja matkavaatteet pääsee pikapuoliin naurulle kuivumaan.

Jaksankohan mitään muuta tänään touhuta, se jää nähtäväksi. Mutta loppuviikosta alkaa taas täystohina kun valmistelen kotiamme vieraiden tuloon. Marja ja Senja, teitä NIIIIIIN odotetaan!  Olette mun henk.koht. ekat vieraat täällä. Tervetuloa!