Tähän sitä on tultu.

Kahden erittäin rajun yhteenoton jälkeen, olemme päätyneet seuraavaan. Lempi ja Heli, jotka sietävät toisiaan, eristettiin hoitohuoneeseen ja Pikseli makuuhuoneeseen. Vuorotellen kumpiakin huoneita pidetään avoinna yhteiseen tilaan joka käsittää kotimme muut tilat.

Yhteydenotot olivat rajuudessaan hurjia. Meteli oli kamala, karvat ja eritteet lensivät joka mutkassa. Olen nyt pariin otteeseen pessyt lattiat vahvoilla aineilla, ettei jätösten hajut vaan houkuttelisi vääränlaisiin toimiin. Näyttäisi siltä että Lempi on hyökääjä, Pikseli puolustautuu ja Heli kimppa-osallistuu hyökkäämiseen, mutta lopulta, ota nyt noiden touhuista selvää.

Tämä eristys-järjestely näyttää sopivan kaikille osapuolille ihan hyvin. Eniten ääntä aiheuttaa Lempi mouruamisillaan ja huvittaa meitä kieriskelyillään ja hännän sivuun vetelyillä. Lempillä on ihan tolkuton tarpomisen tarve ja mulla ödeemikolla on jo paikat pikkumustelmilla, sillä sen verran tarmokkaasti tämä pikkuneiti minua "pehmittää".

Ruoka ja potta-asiat hoituu hyvin erityshuoneessa mutta Lempin ruokahalu on kadonnut. Olen lellinyt häntä ja Heliä leikkeleillä jotka ovat hyvin kelvanneet. Heli pitäytyy hoitohuoneen rauhassa, jossa häntä saa käydä tervehtimässä ja hellimässä ja paijailut päästä häntään asti otetaan ilolla vastaan.

Pikseli on myös sopeutunut tilanteeseen mainiosti, vaikka ilmiselvästi etsii riehukaveria. Katsotaan nyt miten Lempin touhut etenee, josko huomenna uskaltaisimme uudestaan neitejä yhtäaikaa päästää vapaaksi.

Lauantaina selvittelin kiima asiaa ja juttelin Mevetin eläinlääkärin kanssa. Hän vahvisti oireet ja sanoi että leikkaus on tuon ikäiselle mahdollista tehdä heti. Tietenkään en moista päätöstä tee missään nimessä ilman omistajien (YK ja Annu) lupaa. joten tekstailin asiasta heille. He olivat sitä mieltä että ei leikata vielä, katsotaan mihin tilanne kehittyy josko se olisikin vain ulkokissan turhautumista sisällä oloon. Itse olen vakuuttunut kiima-diagnoosista, mutta  onnellinen että näin eristämällä asiaan saatiin sopuisa tilanne aikaiseksi. Eniten suren aina eristyksessä olevan puolesta mutta kun eivät nuo näytä asiasta olevan milläskään niin ehkä mun tarttee vain kovettaa mieleni

.... ja ettei olo tilanne tästä yhtään helpottuisi, saimme molemmat tämän kevään mega-flunssa vaivoiksemme. Ensin potilas oli Tero ja nyttemmin minä. Kuume on valtaisa, päätä särkee, räkä lentää ja olo on kaikenkaikkiaan todella sairas ja surkea. Onneksi suklaa on keksitty. Niin ja se hyvä puoli tässä on, että nyt olen tääll vahtimassa ja vaihtamassa eristys"potilaita" tilasta toiseen tasapuolisuuden nimissä. Katsotaan miten tämä tästä etenee.....