... ennätyskiireet ovat vain jatkuneet ja loppua ei ole näkyvissä ennen ensi kuun puoliväliä. Hyvä puoli tässä on se että tilanteen näin ollessa irtisanomisen perusteet eivät päde minuun.

1. tulostavoitetta minulla hallintohenkilönä minulla ei ole joten niitä en ole voinut alittaa 

2. alityöllistetty en ole ... toisaalta voihan tämän jatkuvan kiireen nähdä hitautena tms. mutta tuloksena on kuitenkin semmoinen määrä aineistoa ettei taida tuokaan selvitys mennä läpi.

Ilmapiiri työpaikalla on apean masentunut ja flegmaattinen, kaikki vain odottavat ja yrittävät selvitä voittajana tässä tervaisessa suossa. Ammattiyhdistykseltä tuli maili jossa kerrottiin että neuvottelut ovat nytkähtämässä uudelleen liikkeelle kun alun teknisistä vaikeuksista on selvitty eteenpäin. Seuraava neuvotteluyhteys on 5.9.06, joten kuun vaihteessa ei vielä irtisanomisia tulla tekemään. Huhuja liikkuu jopa sen arvauksen puolesta että kustannusten pienetämiseen löydettäisiin muilla keinoilla ja irtisanomisiin ei tarvitsisi ollenkaan ryhty. No, optimistejakin täytyy olla, eikö vain?

Nimistä ei ole kuulunut mitään muuta kuin yhden henkilön itsensä julkituoma "tieto" mutta aidosti toivoisin ettei se olisi totta, sillä sen verran mukava työkaveri kuitenkin on kyseessä.

Muuten  elämä työyhteisössämme jatkuu entiseen hektiseen tapaansa, uutta suunnitellaan, tulevia markkinointeja tehdään ja syvä hiljaisuus kätkee alleen kaiken sen tuskan, epävarmuuden, kaunan ja katkeruuden jota eripuolilla taloa tunnetaan. Onko tämä sitten kauhean tehokasta ja tuottavaa toimintaa, siitä en sano mitään. Sitoutumisen aste ainakin on hyvin heikoissa jos kahvipöytäkeskusteluja kuuntelee.

Positiivisia merkkejä kohdallani on ollut konsernijohdon hyväksyntä tekemääni ehdotukseen kannustavin kommentein ja luottamusmiehen rauhoittavat sanat. Jos vielä viikko sitten olin kuilun partaalla niin nyt on tasapaino palannut ja kuilu ammottaa parin metrin päässä. Olen tasamaalla mutta heikkoa jyrinä kuuluu jalkojeni alta...