Ihan ensiksi valtavat pahoittelut tätä blogia seuranneille...... olen hyvistä aikeista huolimatta laiminlyönyt blogiani, anteeksi :(

Paljon on tapahtunut sitten pääsiäisen, jolta viimeisin merkintäni löytyy. Ehkä joskus jaksan taistella tämän kankean blogi-ohjelman kanssa ja tehdä kunnolliset, kuvien kera olevat tarinat siitä mitä kaikkea onkaan tapahtunut, mutta suurimmat on kai olleet seuraavat:


Sairastamista:

Toukokuussa lähdimme suomeen lomalle, juhlimaan suvun nuoren ripillepääsyä ja suunnitelmissa oli tavata iso liuta ystäviä ja sukulaisia ja olla matkalla reilut kaksi viikkoa. Mutta toisin kävi.

Lähtiessämme, kattien ruokkijaksi tullut Osmo, ehti tartuttaa meihin ikävän viruksen, joka asuntoauton biosfäärissä neljän päivän ajomatkan aikana kehittyi oikein kunnon flunssaksi. Me yritettiin olla reippaita ja silti toteutettiin suunnitelmaa ja saatiin rippijuhlatkin juhlittua. Mutta sitten repesi.

Tauti paheni ja lopulta päädyimme Päijät-Hämeen keskussairaalaan Lahteen. Jamppa Teho-osastolle hengistyskoneeseen ja minä tarkkailuosastolle eristyshuoneeseen. Lopulta meillä diagnosoitiin erittäin ärhäkkää laatua oleva pneumokokki-bakteerin aiheuttama keuhkokuume. Siellä sitä sitten oltiin hyvässä hoidossa ja tietysti meikäläinen huolesta kaksinkerroin kun mies oli hengityskoneessa ja lääkäri keskusteli vain yhden yön etenemisestä kerrallaan. Tilanne oli vakava mutta vakaa......mitä se sitten tarkoittikaan. 

Lopulta kriisi selätettiin, mut saatiin siirrettyä keuhko-osastolle ja vihdoin Jamppaakin reilun viikon kuluttua heräteltiin ja hengityskone otettiin hetkittäin pois. Mut kotiutettiin yhdeksän päivän kuluttua ja Jamppa siirrettiin tarkkailuosastolle ja sieltä seuraavana päivänä keuhko-osastolla. Lopulta Jampan sairaalassaoloaika venyi reiluun pariin viikkoon.

Kaiken tuon sairaalaolon jälkeen olimme kumpikin aika voimattomia, ja keräsimme voimia niin veljeni kuin Jampan tytärpuolen luona. Mutta kotiin piti päästä ja Knallilla ajamisesta ei tullut kummallakaan mitään. Hätiin ryntäsi tietysti Metsuri-Eero, joka kolmen päivän tiukalla ajolla hurruutteli meidät läpi Baltian takaisin kotiin. 

Kotona meni vielä viikon verran ennenkuin normaali arki pääsi edes jotenkin palailemaan, mutta aika hoitaa, sanotaan.

Ikävänä lisänä tuosta kokemuksesta meille kummallekin tulin verenohennuslääke, sillä molemmille tuli sairaalassaoloaikana flimmeri, joka tosin saatiin pois "täräytyksellä", mutta estolääkityksellä nyt ollaan sen mahdollisen aivoinfraktin johdosta. 

Täällä kotona oli edessä vielä byrokratian rattaat, mutta EU on tuonut mukaan tosi hyviäkin asioita, joten loppujen lopuksi pääsimme aika kohtuullisilla kustannuksilla tuosta sairaala-reissusta. Loppu hyvin, kaikki hyvin :)


LYKO-hoitoa Thüringenissä

Ja sairastamistahan tää mun lymfaödemakin on. Lopulta löysimme yhteisen oikean tavan toteuttaa mulle LYKO-hoitojakso, joka täkäläiseen tapaan on lievästi erikoinen, mutta hyväksi todettu.

Jokaviikkoinen lymfaterapia muutettiin 1,5 tuntiseksi. Ensin tunti lymfaa ja sitten puolessa tunnissa sidoksi jalkoihin, joita yritän sitten pitää seuraavaan päivään asti.

En ensin ollut oikein vakuuttunut, liekö tuosta mitään hyötyä on, mutta nyt takana on kahdeksan sidoskertaa, eli kahdeksan viikkoa ja pakko myöntää että jotain on tapahtunut. Jalkojen suojaksi laitettava vaahtomuovi yltää nyt jo koko jalan ympäri kun sen ekalla sidoskerralla jäi reilut 3 cm auki. Lisäksi jalkojen kestävyydessä olen huomannut lievää helpotusta...... toisaalta, täällä on ollut järkyttävän kuumaa ja olen ollut todella pulassa tämän kuumuuden ja turvotuksen kanssa. Nyt ajatellen en edes uskalla ajatella mitä tää aika olisi ollut ilman viikottaista sidontaa. 

Eli nyt on sitten sidoshoidotkin saatu aikaseksi :)


Remppaa ja raivausta

Tuon suomen-reissun jälkeen alkoi taas arki ja aherrus. Kesälomallaan heinäkuussa Satu ja Mario tulivat auttamaan ja edistämään remonttiamme oikein urakalla. Kolmen viikon aikana saatiin paljon aikaseksi.

Ensin raivattiin kaksi huonetta tyhjiksi ja hajasijoitettiin kaikki kamat mitkä minnekin. Sitten Satu aloitti matonpesu-urakan ja ahkeroi meille toistakymmentä puhdasta mattoa lattioille laitettavaksi, sitten kun tuo remppa saadaan vaiheeseen "melkein valmis". 

Ja lisäksi tuli keittiöön muutama laatikosto lisää ja saatiin keittiön järjestelyä taas yhden vaiheen eteenpäin. 

Näkyvin vaihe oli ehkä noiden kahden huoneen lattioiden purku ja lattian alla olevan maa-aineksin poistaminen tulevien putkistojen tieltä. Siinä Mario vuorostaan urakoi oikein olan takaa. Nyt puuttuu enää yksi pieni reikä huoneiden väliseen kivijalkaan/seinään ja putkimies pääsee hommiin. Tää etenee taas vauhdilla :)


 

Juhlaa....

Mutta eihän se totta ole että elämämme olisi ollut vain sairastelua ja työtä, on sitä juhlaa ja elämyksiäkin mukaan mahtunut.

Vietimme upean viikonlopun paikallisessa hotellissa Sonnentaussa, kun Jampan työkaveri häntä synttärinä tuollaisella elämyslahjalla lahjoi. Mä ja Manu päästiin "siivellä" nauttimaan tuosta ylellisyydestä. 

Viikonloppu vietettiin hyvin rauhallisesti, oleillen, nauttien hyvistä juomista, ruuista ja ennenkaikkea maisemista. Ja se kaikken paras anti oli, että tuon hotellin SPA-osastolta löytyi vihdoin se etsimäni vesiallas ja vesijumppa-ryhmä :)

Nyt olen jo kaksi kertaa käynyt vesijumpalla tuolla hotellilla ja olen todella fiiliksissä :) Tuo vesi kun vaan on niin mun elementti ja mä niin nautin siitä :) Nyt alkaa pikkuhiljaa kunnonkohotus ja kerta kerralta homma etenee, kuten on aina ennenkin edennyt. Tätä vaihetta täällä olossani olen odottanut enemmän kuin uskallan myöntää. :D


... ja lomailua

Ja juhlat senkuin jatkuivat, ensimmäisen hääpäivämme muodossa. Esitin toiveen että lähtisimme Knalli-asuntoautolla jonnekin, siinähän hääyönmmekin vietimme.

Niinpä Jamppa organisoi reissun Rügenille, saksan lomaparatiisiin, pohjoiseen, meren rannalle. Siellä oli hänen kollegansa "Pihamies" lastensa kanssa lomaa viettämässä ja lähdimme heitä tapaamaan ja samalla viettämään hääpäiväämme.

Reissu oli hieno, paikka upea ja saimme kokemuslistaamme lisättyä uuden kokemuksen, kun vietimme illan ja yön ihan oikealla camping-alueella. Yleensähän me yömme vietetään metsissä, joissa Manu pääsee hunttamaan ja purkamaan energiaansa. Ja sellaisia paikkoja kaksi mahtui reissullemme, mutta myös tuo camping-alue kokemus samaten. :)


Jotta semmoista kaikkea on kesäämme mahtunut : ) Lisätietoja ja likaisia yksityiskohtia voimme puida lisää henkilökohtaisien sähköpostien kautta [email protected]