Viime syksynä, kesän hääjuhlien muistojen tasaantuessa, hämmensi  isäntä minut keskustelunaloituksella häämatkasta. Yllättäen huomasimme että kummallakin oli pitkäaikaisena haaveena ollut nähdä ja kokea Irlanti, mutta aina oli jotain tullut eteen niin ettei se kummankaan osalta ollut onnistunut.

Siitä meni sitten muutama viikko, toista kuukautta ehkä, kun isäntä yhtenä iltana kolisteli alakertaan ja naama totisena ojensi mulle A4:sen. Aikani ihmettelin mikä paperi se oikein on, kunnes tajusin sen olevan matkavaraus, viikon bussimatkasta etelä Irlantiin :)  <3 Ihana mieheni mun <3

Ja kuukausien odottelun jälkeen yht´äkkiä edessä oli lähtöaamu. Herätys neljältä, metsuri Eero tuli viiden aikaan ja hetikohta startattiin kohti Münchenin lentokenttää. 


keppi.jpgKun koko lomallelähtö tuli kuitenkin jotenkin nopeesti, en ollut varautunut siihen oikeastaan mitenkään...... mutta olin huolissani jalkojeni kestävyydestä matkan aikana, joten ostin itselleni kävelykepin, jolla keventää kipeämmän polven painetta. 

Keppi taittuu neljään osaan, se osaa seisoa itsekseen ja siinä on kahvassa led-valo, jolla voi valaista pimeitä reittejä ja turvata pystyssä pysymisen.

Mutta en sitä mukaan ottaessani tiennyt miten tarpeellinen ja yllätyksellinen kumppani tuo keppi tulisi olemaan. :)


Reilun kolmen tunnin ajomatkan jälkeen, saavuimme Münchenin lentokentälle ja hoidimme kenttämuodollisuudet kuin vettä vaan....

P3060002_2.jpgP3060001_2.jpg

Lentokentällä nautimme kevyen kenttälounaan ja kuinka ollakkaan, jäkiruokapussista löyty ihanat sydän-suklaakeksit. Mistä ne "marvas" meidän olevan "honeymoonelaisia" ;)

Olimme siis osa bussiporukkaa, mutta ei suomalaiseen, vaan saksalaiseen tapaan. Bussiimme tuli ihmisiä monta eri kautta, me lensimme Münchenistä, mutta matkalaisia tuli myös Berliinistä ja muualta. Lentokenttämuodollisuudet jokainen hoiti  itse ja vasta Duplinin kentällä näimme ensimmäisen kerran matkatoimistomme oppaan ja osan muita matkalaisia kun meitä kuljetettiin ensimmäisen yön hotelliin.

Minulle todellinen haaste oli Duplinin iso lentokenttä sillä tietysti koneemme saapui sen äärireunalla olevan "tuubin" päähän.....eli edessä oli piiiiiitkä ja rankka kävely läpi kiiltävien, siistien ja kaikuvien käytävien. Kiitin oivallustani kepin hankkimisen suhteen, vaikka se vähän nolottikin. Jo noina ensihetkinä keppi tuli enemmän kuin tarpeeseen ja pääsimme transithalliin laukkujamme etsimään.

Vihdoin laukkujen ja oppaan löytymisen jälkeen voi vain todeta, ettei tässä vielä kaikki, eli suuren lentokentän bussit oli pistetty parkkiin kentän toiselle laitamalle, joten lisää kävelyä oli edessä. Ei muuta kuin keppi kolisemaan ja "ettepäin" :)

Selvisin kuin selvisinkin siitä hengissä ja vihdoin pääsimme perille ensimmäisen yön hotelliin. 


Hotelli Bewleys Newlands Gross, Duplin

eb77a91bd0b0c757727856ece5e3d5a4.jpg

0fa0d740c4898e8e3a81c6f13ad24bad.jpgP3060004_2.jpg 

Edessä oli taloon yhdeksi yöksi asettuminen ja samantien isäntä hilppasi lähikauppaan Aldiin (saksalainen lähikauppaketju, kas kummaa ) ostamaan juomisia ekan illan kunniaksi. Hintatasosta sen verran, että saksaan verrattuna mm. alkoholi ja tupakka on JÄRkyttävän hintaista. Voitte vain kuvitella silmät ymmyrkäisinä huoneeseen saapuvaa miestäni joka ei meinannut henkeä saada, selittäessään Irlannin korkeita hintoja. Hetken "kuutioinnin" jälkeen Irlannin hintataso asettui meidän käsityksen mukaan johonkin saksan ja suomen välimaastoon, lähemmäs suomea, eli kallista.

P3060005_2.jpg

Seuraava ihmetyksen kohta oli hotellihuoneiden sängyt. Niitä oli kaksi, joista toinen oli n. 150 cm leveä ja toinen n. 90 cm leveä. Häämatkalla kun oltiin, valitsimme tuon parisängyn...... päätös josta parin matkapäivän jälkeen poikkesimme yhdistämällä sängyistä itsellemme XXXL-kokoluokan sängyn, jossa oli tilaa kääntyillä :D

Siinä sitä pohdittavaa jo piisasi ja muutaman tunnin kuluttua oli edessä ensimmäinen kokoontuminen kaikkien tulevien matkakumppaneidemme kanssa eli illallinen. Nautiskelimme ekan irlantilaisen illallisen, possun lihaa, perunaa ja limejuustokakkua jälkkäriksi, varovaisesti tutustuen tulevien päivien seurueeseen.

Illallisen ja informaation jälkeen jokainen sitten jo vetäytyi omaan rauhaansa ja päivän jännityksien sekä rasituksien jälkeen oli olo sen verran väsy joten unta kaaliin ajoissa, sillä edessä oli aikainen herätys .


Tulevan viikon ohjelmamme näytti tältä. Aina kaksi yötä samassa hotellissa ja sitten taas seuraavaan. Hotellissa toinen päivä oli joko lepopäivä omaan tahtiin, tai maksullinen retki. Me päädyimme oman tahdin linjaa ja olimme tyytyväisiä, sillä sen verran rankkaa tuo paikasta toiseen ja näkymästä seuraavaan sekä kokemuksesta kolmanteen eteneminen oli, tällaiseen rauhalliseen maalaiselämään tottuneille metsäläisille ;)

irlanti.jpg

Aikaisen aamiaisen jälkeen pakkauduimme bussiin jota kuskimme Simon ohjasti koko viikon. Todellinen loma oli vain millin päässä Simonin kaasujalasta.                ..... jatkuu.....