P3290524_2-normal.jpg

Tänne lähdimme lauantaina laatuaikaa viettämään mm. päästämällä Manu irti hunttamaan ja purkamaan suunnatonta energiaansa..... ja kyllä se juoksikin :) Isännällä on työmaa ihan tuossa vieressä, joten lähdimme pitämään seuraa ja nauttimaan keväisestä, kesään heräävästä metsästä ja totta tosiaan, ilmassa oli ihan selkeästi kesän tuoksua.

Lopullinen kesän merkki oli ympärilläni pörräävä sitruunaperhonen, joka ei vain suostunut tallentumaan kameralle, sen verran vikkelä se oli jo liikkeissään ja minä hitaan kömpelö :)  Mutta todistettavasti sitruunaperhoset ovat tulleet, isäntäkin sellaisen näki kun takaisin kotiin päin lähdettiin sunnuntai iltapäivänä ajelemaan.


Ja Manu nautti! Isännän työkoneen äänet kuuluivat kauempaa, minä istuin puupinon päällä ja Manu hunttasi minkä ehti. Välillä sen piti tulla jakoihini huohottamaan tai kävi juomassa vettä Kannallissa ja taas mentiin. Lopulta Manu äkkäsi isännän koneen yhden tien päässä ja sitten sitä vietiin. Määrätietoisesti tuo elämää täynnä oleva otus sinkosi kohti isukkia, ja eihän siinä mies mitään muuta voinut tehdä kuin laskea portaat alas ja kivuta hakemaan työkaveri itselleen. Ja voi sitä riemukkaan ovelaa ilmettä joka Manulla oli kun he tulivat takaisin ..... yhdessä. Manu oli saanut loisto saaliin!

P3300539_2-normal.jpg

P3300553_2-normal.jpg     P3300550_2-normal.jpg


P3300556_2-normal.jpg   Ilma oli kaunis, pilvetön, aurinkoinen ja
   vielä lehdettömien puiden karuudessa oli
   jotain taianomaista kauneutta. Mietin siinä
   istuessani kuinka onnekas isäntä onkaan,
   saadessaan tuollaisessa "konttorissa"
   töitään tehdä. Nähdä joka päivä ne
   muutokset joita kevät ja heräävä kesä
   tarjoaa.

   Elämän pieniä ylellisyyksiä :)

    P3300564_2-normal.jpg

P3300570_2-normal.jpgJa kotimatkalla kävimme ihailemassa isännän kätten jälkeä, eli tuollaisia puita hän on viime päivät siirrellyt metsästä tien reunaan. Otos ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa tilanteesta, sillä noi rungot oli järkyttävän suuria. Halkaisijat puolesta metristä ylöspäin ja runkojen pituudet vain kasvoivat mitä pidemmälle tietä ajoimme. Mun oli lopulta pakko kysyä, että ihanko tuolla sun koneella nää on siirrelty, miten se on mahdollista, sillä noi rungothan on järkyttävän painavia. Isäntä vain naurahti että kyllä ne siitä nousee :)  

Ja tuo tie, se on entinen raja länsi- ja itä-saksan välillä. Tuollaisia betoni-reikä-ura-teitä täällä näkyy siellä täällä ja niitä hyödynnetään nyt noissa metsähommissa. Kierrätystä siis tämäkin.


P3300582_2-normal.jpgKun pääsimme kotiin, täällä odotti kolme nälkäkuoleman partaalla olevaa kissaa ja kylmän viileä koti. Ei muuta kuin puita pesään, lämmitystä tekemään ja kissoja ruokkimaan.

P3300578_2-normal.jpg

Neljän maissa tuli metsuri-Eero ja valmis-telimme pienen grillaushetken. Mukana hää-räsi tietysti myös tämä punapää. 

Syöminkien jälkeen keitettiin kahvit ja pidothan paranee kun porukkaa tulee lisää, niinpä metsuri-Erkki tuli juuri sopivasti nauttimaan jälkiruokakahveista raparperipiirakan kera. Kahveja nauttiessa sauna lämpeni sopivaksi ja päivän lopuksi vielä saunottiin oikein pitkän kaavan mukaan ja kuuuuuuumilla, hyvää tekevillä löylyillä.

Ja näin lopulta saatiin talo lämpimäksi ja saunan jälkeen oli mukava kiivetä yläkertaan, katsomaan viikon "Tähdet tähdet" -jaksoa ja päivän päätteeksi käpertyä peittojen väliin. Unta ei tarvinnut kauaa odotella, ulkoilmalla on sellainen vaikutus ;)


Tämä pikkureissu oli ihana ja tuli todella oikeaan hetkeen. Viime viikot isäntä on tehnyt valtavasti töitä ja piiiiitkiä päiviä ja minä olen pitänyt kotipesää puhtaana ja pystyssä sekä huolehtinut ruokahuollosta. Nyt saimme molemmat pienen irtioton tuohon arkeen, joka on alkanut tuntumaan liian samankaltaiselta eilisen ja huomisen osalta. Tällaisia retkiä lisää, sillä ne tekee hyvää meille kaikille.