Tänä iltana ne valmistuivat, muutaman katkoksen jälkeen. Rakas Heroni saa kuin saakin upo-uudet ja ennenkaikkea ehjät sukat, jotka olen omin "pikkukätösin" nipertänyt. Eihän ne nyt Viluvarpaat ole, mutta toivottavasti korvaavat ne edes jollakin tavalla.

Tässä ne vihdoin ovat.

Nyt alkaakin sitten armoton pohdinta mitä seuraavaksi, kämmekkäät, rannekkeet vai miksi niitä oikein sanoisihaan. Niitä ehkä eniten työpaikan tuuletusviimassa tarvitsisin. Mutta yksi on varmaa. Sen verran hauskaa hommaa tämä kutominen oli että tämä ei jää yksiin sukkiin ja yhteen pipoon..... perästä kuuluu Silmänisku