Nyt se on kädessäni. Kaksi "aa-nelosta", täynnä ammattitekstiä ja termistöä sekä seassa muutama tutunoloinen sana. Sen otsikko on "Lähete". Sisältö kertoo minusta viimeisen kuuden vuoden ajalta, sen jälkeen kun diagnoosi "primääri lymfaödema" tehtii Espoon Ison Omenan lääkäriasemalla. Silloin oli marraskuu, satoi kylmää viimaa vaakasuoraan ja oli todella pimeää. Elin keskellä pyöremyrskyä ja tämä yksi lisälauseke elämäni tarinassa solahti mukaan kuin itsestään. Tietenkin, mitenkäs muutenkaan, jostain isostahan tässä koko ajan on ollut kyse. Ja siitä lähtien olen tehnyt töitä asian eteen.

Ensin käymällä läpi byrokratian viidakon ja muutaman tuulimyllyn joita vastaan voitin taisteluni. Elämän kiemuroiden ja pään sisuksen selvittyä lopulta pysytyin ja keskityin itseni hoitamiseen. Ensin lyko-hoidot, sitten jatkuvat viikottaiset lymfat ja kun tuo rutiini alkoi olla hallussa sekä muu elämä siinä kunnossa että itsellekin voisi tehdä jotain aloitin kuntoilun. Ensin kerran, sitten kaksi ja ajoittain jopa kolme kertaa viikossa tapahtuvan vesijumpan, hydrobickin ja syvänveden hydrobickin. Matkallani tutustuin erinäiseen määrään todella mielenkiintoisia uima-altaita. Oli suuria, kylmiä ja kovin julkisia mutta mukaan mahtui niitä pieniä, lämpimiä ja intiimejäkin sekä jotain siltä väliltä.

Ja kun kuntoilu oli muodostunut osaksi arkeani alkoi se lopullinen korvien välin tarkastelu ja sen seurauksena viime marraskuussa astuin uudestaan diagnoosin tehneen fysiatrin eteen ja pyysin häntä tekemään minusta maksusitoumus ehdotuksen Helsingin kaupungille. Ennen tätä olin ottanut selville alustavia hintoja ja aikamääreitä eli kaikki oli valmista byrokratian uudestaan tulla eteeni ja koetella olinko oikealla asialla ja ihan tosissani vai mistä tässä oikein oli kyse.

Ja nyt kädessäni on tuo paperi, Lähete intensiiviseen laitoshoitoon Saksan Swartswaldiin. Kiireellisyysluokitus on rastitettu kohtaan "8-30 päivää". Nyt voin vain hiljaa huokaista ja ristiä käteni kainaloita myöten onnen toivotukseen että maksusitoumus minulle myönnettäisiin, että hoitojakso toteutuisi ja matka hoidonlähteille toteutuisi tämän vuoden aikana. Nyt on tunne kuin elämä ympärilläni ikäänkuin hidastuisi, teeveen äänet venyvät hitaaksi mourunaksi ja itse liikun kuin hidastetussa elokuvassa, on sellainen vihertävä Matrixmainen olo. En uskalla luottaa mutta toivo elää.....